Maastopyöräilystä

Olen aina tiennyt, että pitäisin maastopyöräilystä. Ensimmäisen maastofillarini ostin kuitenkin vasta vuonna 2013. En oikeastaan tiedä miksi, ehkä nuukana miehenä ei koskaan raaskinut panostaa laadukkaan maastopyörän vaatimaa rahasummaa.

Myöskin pieni kerrostalokämppä tuntui vaikealta yhdistelmältä mutaisen maastopyörän kanssa. No, kerrostalossa asutaan edelleen - toisilla on seinillä tauluja, meillä polkupyöriä.

Maastopyöräily on monipuolinen laji: voi nauttia luonnosta retkeilyhengessä, ajaa kovia hikilenkkejä tai mennä extremeen suuntaan luukuttamalla vauhdilla alamäkiin.

Maantiepyöräilyyn verrattuna ajaminen on täynnä ärsykkeitä, sillä kapeat polut, kivet ja juurakot haastavat fysiikan lisäksi kuskin ajotaitoja. Lajissa onkin jatkuvasti uutta opittavaa, itselläni suurimpina kehityksen kohteina bunny hopit ja hyppiminen yleensäkin.

Ostin täysjousitetun enduropyörän, jotta pääsisi nauttimaan maastopyöräilyn kaikista osa-alueista.

Nykyaikainen all mountain -maastopyörä onkin hämmästyttävän monipuolinen kapistus. Sillä voi paahtaa rajussakin kivikossa alamäkeen, sillä onnistuu pitkät nousut, puhumattakaan XC-henkisestä metsäajelusta, jota suurin osa pääkaupunkiseudun maastoilustani on.

Erikseen täytyy mainita ns. hissitolppa, jolla satulan korkeutta voi säätää nappia painamalla. Sopii erinomaisesti Suomeen, jossa mäet ovat pieniä.

Maastopyöräily on myös siitä oiva insinöörimiehen laji, että siinä voi päästää sisäisen kamahomon irti. Kaikenlaista varustetta, pyörän komponenttia ja muuta roipetta riittää speksattavaksi loputtomiin.

Tänä vuonna uskaltauduin kavereiden kanssa lähtemään Tahko MTB -kilpailun lähtöviivalle. 60 kilometriä kaikkien aikojen mutarännissä oli mukava kokemus ja oli hauska huomata, ettei siellä ihan jalkoihin jäänyt. Ensi vuonna viiden tunnin alitusta hakemaan.

Kahtena kesänä on tullut käytyä myös Italiassa vuorilla ajamassa. Hienointahan tämä laji on silloin, kun mennään alamäkeen ja polkua riittää. 2014 kävimme Gardalla ja tänä vuonna Finale Liguressa.

Ensi vuoden haasteeksi olen asettanut hissipöyräilyn kokeilemisen Suomessa (ankkurihissit vähän jännittää). Myös pyöräilymatka vuorille on jälleen ajatuksissa, kenties ensi kesänä tulee lähdettyä viimein Alpeille ajamaan?