Maastopyöräilemässä Garda-järvellä

4.8.2014 - 22:20

Aloitin hiljattain maastopyöräilyn harrastamisen ja alusta lähtien oli ajatuksissa, että lajia pitää päästä kokeilemaan myös vähän isommissa mäissä. 

Alunperin suunnittelimme Emman kanssa reissua aivan pohjoisimpaan Italiaan Etelä-Tirolin alueelle, mutta lopulta sopivan tarjouksen satuttua kohdalle kohteeksi valikoitui hieman etelämmässä sijaitseva Garda-järvi ja sen pohjoispäässä oleva Rivan kaupunki. Ajankohtana oli heinäkuun kolmas viikko.

Garda-järven alue on varsin ainutlaatuista aluetta maastopyöräilyn kannalta, sillä siellä on mahdollista yhdistää maastopyöräily rantalomaan. 

Ohessa reissusta tehty video:

Pyöränvuokraus

Vuokrasimme pyörät Carpentarista, joka on Torbolen kylässä sijaitseva vuokraamo kahden kilometrin päässä Rivan hotellistamme. Mecki's on toinen suositeltu vuokraamo, mutta web-kehittäjän silmissä Carpentari vei voiton hienojen nettisivujen ansiosta. 

Varasin pyörät lähes kuukausi etukäteen, ja varaukseni kyllä näkyi heillä, mutta valitsemiani pyörämalleja emme silti jostain syystä saaneet. Pyörämme olivat Cuben 120mm täysjoustoja 29-tuumaisilla renkailla. Enemmän all-mountain -henkiset fillarit siis, kun olin etukäteen ajatellut enduro-pyöriä. Päivävuokra oli 25 euroa, enduro/DH-pyörille 30 euroa. 

Emman pyörä oli vähän turhan iso rungoltaan, mutta pienempää ei löytynyt. Itse olisin voinut vaihtaa myöhemmin enduro-pyörään isommalla joustolla, mutta ajoin koko reissun kaksysillä, koska se oli kunnossa ja hyvissä säädöissä. Ja vaikka viikon aikana pariin otteeseen tuli ikävä enduro-pyörää, niin lopulta kuskin ajotaidot ja rohkeus rajoittivat menoa enemmän kuin pyörä. 

Vaikka ennakkovarauksesta ei ollut hyötyä tällä kertaa, niin muuten Carpentarista jäi positiivinen vaikutelma. Palvelu oli aina ystävällistä, pyörät olivat kunnossa ja hyvissä säädöissä. Pyörästäni repesi etuvaihtajan vaijeri toisena ajopäivänä, mutta se vaihdettiin uuteen hetkessä. 

Alueella on paljon vuokraamoita ja peruslaadukasta fillaria saanee vuokralle sesonkiaikaankin ilman ongelmia. 

Matkavakuutukset kannattaa olla kunnossa, sillä ainakin Carpentarissa pyörälle sattuneen vahingon olisi joutunut korvaamaan täysimääräisenä ilman omavastuuta.

1. päivä - Ledro

Ensimmäisenä ajopäivänä nousimme Rivasta Ledro-järvelle 655 metrin korkeuteen. Kyseessä on alueen suosituin reitti, joka menee pitkin 1800-luvulla rakennettua Strada del Ponalea. Leveältä ja helpolta reitiltä avautuu upeat maisemat Garda-järvelle. 

Ledro-järvellä söimme reissun heikoimman lounaan. Tarkoitus oli myös kiertää järvi, mutta menossa oli maantiepyöräilykilpailu, joten lähdimme laskeutumaan kohti Rivaa samaa reittiä kuin olimme nousseet. Kartasta olimme katsoneet erään lyhyen metsäpolun, joka olisi tarkoitus laskea alas. Polku löytyikin ja antoi esimakua alueen metsäpoluista: jyrkkää ja todella kivikkoista.

Kaikenkaikkiaan mukava lenkki, joka kannattaa maisemien takia ajaa. Singletrackia ei lyhyttä metsäosuutta lukuunottamatta päivään mahtunut.

View over Lake Garda

2. päivä

Toinen ajopäivä oli ukkoskuurojen sävyttämä. Lähdimme ajamaan joenvartta pitkin kohti läheistä Arco-kylää. Keli ei vaikuttanut mahdottomalta, joten lähdimme nousemaan Monte Velon rinnettä ylöspäin. Jaksoimme nousta reiluun 600 metriin ja lähdimme tulemaan polkuja pitkin alaspäin. 

Valitettavasti polut olivat suurelta osin ajokelvottomia ja sateen liukastamat kivet tekivät ajosta vielä haastavampaa. Vaikka kovassa vesisateessa oli ihan hauskaa nousta ylämäkeen, niin alamäkipalkinnon puuttuessa toisesta ajopäivästä tuli viikon tylsin. 

Samalla tuli selväksi, että sokkona ei kannata lähteä kokeilemaan kaikkia polkuja, joita kartasta löytyy. Tästä eteenpäin päätimmekin hyödyntää shuttle-busseja ylöspäin matkaamisessa.

3. päivä - 601

Kolmantena päivänä lähdimme kyselemään Bike Shuttle Torbolesta kyytiä ylös vuorille. Lucan shuttle-palvelua on monesti kehuttu ja kehun minäkin: hyvää palvelua, rento meininki, bussimatkoilla rokki soi ja pyöräilyvideot rullaavat. Sijainti Carpentari-liikkeestä noin 100m etelään pääkatua pitkin. 

Iltapäivällä oli ohjelmassa kyyti legendaariselle 601-polulle, jolle varasimme paikat. Ihan Monte Altissimon huipulta 1703 metristä emme pääseet reittiä ajamaan tällä kertaa, vaan kyyti vei reiluun 1200 metriin. 

Ylöspäin kiivetessä alkoi hieman jännittämään, kun muilla kyytiläisillä oli järeää alamäkipyörää, fullface-kypärää ja muuta suojaa. Itselläni vain polvisuojat ja hihaton paita. 

Tällä polulla tuli ikävä pidempää joustoa ja kyynerpääsuojia. 

Toiset kutsuvat reittiä helvetiksi, toiset taivaaksi. Todella tekninen kivikkoränni ainakin on kysesssä. Loppuosan louhikossa pyörää taluttaessa en voinut kuin ihmetellä, miten kukaan tulisi pyörällä alas niistä kohdista.

4. päivä - Tremalzo

Torbole Bike Shuttle vei pyöräilijöitä joka aamu Tremalzo-vuorelle ja neljäntenä päivänä hyppäsimme matkaan mukaan. Bussimatka kesti noin tunnin. Parkkipaikalta joutuu alkuun kiipeämään vielä noin 100 metriä ylöspäin tunneliin, jonka jälkeen odottaa yli 25 kilometrin alamäkiosuus huimissa maisemissa. Alkuosuus ei ole teknisesti järin vaikeaa, joskin jyrkät pudotukset heti tien reunasta tuovat jännitystä. Pidimme "alkulaskun" jälkeen Fantan pituisen tauon Passo Notassa.

Pyrimme seuraamaan ns. Tremalzo classic -reittiä, mutta lopussa teimme pienen suunnistusvirheen ja jouduimme hieman teknisimmälle polulle kuin oli tarkoitus. Yhtä kaikki, ennen  Pregasinan kylää oli aivan mahtavaa singletrackia ajettavaksi. Toistuvasti myös avautui hienoja maisemia Garda-järven suuntaan. Pregasinasta laskeuduttiin päällystettyä tietä pitkin Strada del Ponalelle, jota pitkin hymyillen kohti Rivaa.

Kuvan mukainen korkeuskäppyrä on yhtä kuin todella hauska maastopyörälenkki:

Tremalzo elevation graph

5. päivä - Naranch

Naranch on alueen uusimpia alamäkipätkiä, jota ei vielä edes näy kartoissa. Reitti on hyvin merkattu ja todella miellyttävä ajaa, koska polku ei ole ehtinyt kulua alueelle tyypilliseksi kivikoksi. Pääosin reitti on vauhdikasta singletrackia, mutta myös pari jyrkkää teknistä kohtaa mahtuu mukaan. Yöllisen vesisateen kastelema maastokaan ei menoa haitannut ja ainoa miinus olikin, että nautintoa olisi voinut kestää pidempäänkin kuin kuuden kilometrin edestä. Elämäni hauskimpia laskuja, kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa.

6. päivä - Tremalzo

Viimeisenä ajopäivänä päätimme lähteä uudestaan Tremalzon suuntaan. Ajatuksena oli tulla loppupätkä hieman eri reittejä kuin pari päivää aikaisemmin ylimääräisiä taukoja vältellen, jotta ehtisimme vielä rannalle palautumaan pitkästä pyöräilyviikosta. 

Alkuosa menikin jälleen upeita maisemia hämmästellen. Muutama kilometri Bocca dei Fortinin jälkeen Emma pannutti harmittavasti murtaen sormensa, jonka seurauksena päätimme ajaa loppumatkan isompia ja helpompia baanoja pitkin. Onneksi isompia vammoja ei pannuista tullut ja hyvillä mielin pystyimme laskettelemaan Rivaan rannalle makoilemaan.

Ravintoloista 

Söimme joka päivä aamiaisen, lounaan ja illallisen eri ravintoloissa. Tasoeroja oli paljon, eikä kaikkein kauneimmalla paikalla aivan vanhan kaupungin tuntumassa järven rannalla olleet hienoilta näyttävät ravintolat vastanneet odotuksia laadultaan - paitsi viineissä. 

Suosikiksemme nousi Mago Merlino hieman Rivan keskustan eteläpuolella. Täällä söimme kahteen otteeseen todella herkullista pastaa. 

Toinen suosikkimme oli viimeisen illan ravintola, Vaticano, vanhan kaupungin sydämessä. Täällä söimme kauniilla ja tunnelmallisella sisäpihalla. Emman valitsema ravioliannos olikin yksi parhaista. Vaticanossa meidät otettiin vastaan ilmaisella proseccolla ja nopean ja tehokkaan palvelun päätti raikas - niinikään ilmainen - sitruunasorbetti.

Yhteenveto

Ajettavaa olisi riittänyt paljon pidemmäksikin aikaa kuin kuudeksi päiväksi. Alueella on todella paljon polkuja, mutta ilman selvittelyä on vaikea tietää, kuinka ajettavia mitkäkin polut ovat. Tämän saimme todeta toisena ajopäivänämme. 

Samoin polkujen vaikeustasosta pyöräilyn kannalta on vaikea saada käsitystä pelkästään karttaa lukemalla. Kannattaakin siis selvitellä polkuja etukäteen ja hyödyntää shuttle-busseja. Osa poluista on kivien ja jyrkkyyden takia todella teknisiä, joten itsekin jouduin taluttamaan pyörää monissa kohdissa. 

Olimme alueella sesonkiaikaan, mikä näkyi väkimäärässä, mutta mielestäni sekaan mahtui vielä ihan hyvin. Lämpötilat nousivat paikoin yli 30 asteen, joten nestetasapainosta oli hyvä pitää erityistä huolta.

Gardasta jäi positiivinen kuva ja seudulla tulee varmasti vierailtua tulevaisuudessa vielä uudestaan.