Toivottavasti omatoimisuunnistus tuli jäädäkseen
Suunnistusta harrastetaan pääosin osallistumalla kahdenlaisiin tapahtumiin: Suunnistusliiton lisenssin vaatimiin kilpailuihin ja kaikille avoimiin kuntosuunnistustapahtumiin, joista puhutaan yleensä kuntorasteina tai iltarasteina. 2000-luvun trendinä on ollut, että lisenssisuunnistajien määrä on laskenut ja kuntosuunnistuksen suosio on noussut. Samalla suunnistusta harrastavien kokonaismäärä on kasvanut, ainakin jos liiton omia sanoja on uskominen.
Koronaviruspandemian myötä suunnistuksessa aloitettiin vuoden 2020 kuntosuunnistuskausi omatoimiperiaatteella. Pandemian aiheuttamien rajoituksien takia luonnossa ulkoilu on kasvattanut suosiotaan, jonka myötä myös suunnistuksella on ollut suurta kysyntää.
Toteutustavat
Omatoimisuunnistuksen toteutustavoissa on eroja, mutta perusideana on ns. kiintorastiperiaate, eli maastoon on viety rastit ilman leimasimia ja ne ovat siellä parista päivästä useaan kuukauteen. Näin ollen juoksemassa voi käydä milloin itselleen parhaiten sopii.
Koska rasteilla ei ole leimasimia, niin täten myöskään perinteistä tulospalvelua ei ole: leimoja ei tarkisteta eikä virallisia tuloksia tai väliaikoja ole saatavilla. Joskin tämän suhteen on ollut tarjolla pientä digiloikkaa, sillä ainakin Navisport-tulospalvelujärjestelmä on mahdollistanut tuloksien tallentamisen GPS-jäljen perusteella. Eli suunnistaja käy suorituksen jälkeen itse lisäämässä GPS-jälkensä tulospalveluun, jonka perusteella tehdään “leimantarkistus” ja lasketaan väliajat. GPS:n epätarkkuuksien takia tämä on toki vähän ylimalkaista, mutta joka tapauksessa mainio lisä omatoimisuunnistukseen, josta myös Helsingin Sanomat kirjoitti otsikolla Mittari näyttää löytyikö rasti ja kuka oli nopein: korona-aika kasvatti gps-kisojen suosiota. Pääkaupunkiseudulla ainakin Helsingin Suunnistajat käyttää Navisportia ja vaikkapa Luukin iltarastien tuloksia voi katsella täältä.
Muutoinkin toteutustavoissa on eroja. Toisilla tapahtumat ovat täysin maksuttomia (Hyvinkään Rasti), toiset kehottavat maksamaan omantunnon mukaan (Aluerastit) ja joillakin on tiukka maksumuuri (Helsingin Suunnistajat, Espoon Akilles).
Riippumatta maksutavasta suunnistaja saa yleensä kartan PDF-tiedostona, jonka hän voi itse tulostaa. Myös karttojen nouto tai jopa postitus voi olla mahdollista. Toisaalta esimerkiksi Helsingin Suunnistajat ei tarjoa ollenkaan mahdollisuutta tulostaa karttoja itse. Lisäksi muun muassa Luumäellä ja Paimiossa on käytössä malli, jossa valmiit kartat ovat saatavilla lähtöpaikalla maastossa.
Omatoimisuunnistuksen hyvät puolet
Sprinttisuunnistuksessa meritoitunut Tuomo Mäkelä twiittasi kuinka hän on tykästynyt omatoimisuunnistukseen:
Oon tykästynyt #omatoimisuunnistus-konseptiin. Sopii itselle, kun ei sidottuna tiettyyn aikaan. Vinkit tekijöille:
— Tuomo Mäkelä (@tuomomakela) May 1, 2020
- Antakaa mahdollisuus nähdä rata etukäteen. Vapaa-ajalleni löytyy kilpailijoita
- Tehkää kartan hankkiminen helpoksi. Tulosta itse tai nouda. Mieluiten molemmat
Myös itse olen ihastunut konseptiin ja tänä keväänä onkin tullut suunnistettua enemmän kuin koskaan sitten juniorivuosieni.
On valtava plussa, kun kuntosuunnistamassa voi käydä itselleen sopivaan aikaan – vaikka viikonloppuisin. Voi myös olla, että tiettyinä iltoina ei yksinkertaisesti ole päällekkäisten menojen takia mahdollista osallistua tietyn seuran kuntorasteille. Omalla kohdallani salibandy rajaa tietyt viikonpäivät pois suunnistukselta. Omatoimisuunnistamaan voi myös lähteä herkemmin hetken mielijohteesta, minkä johdosta olen korvannut pari kertaa juoksulenkin suunnistustreenillä.
Teoriassa tämä aikariippumattomuus voisi myös avata mahdollisuuksia hyödyntää maastoja, jotka eivät rajallisen pysäköintitilan takia olisi muuten mahdollisia kuntorastikäyttöön. Tämä on todellinen haaste ainakin pääkaupunkiseudulla, jossa kuntorasteilla voi olla satoja osanottajia.
Omatoimisuunnistuksessa harvemmin törmää muihin juoksijoihin. Yksin suunnistaminen pakottaakin keskittymään omaan suoritukseen vielä tarkemmin, kun muista ihmisistä ei saa apua. Tämä on hyvää treeniä paitsi itselleni (suunnistanut alle 10-vuotiaasta) kuin myös uusille harrastajille.
Omatoimisuunnistuksessa on myös paremmin mahdollisuuksia valita maasto ja rata fiiliksen mukaan, edellyttäen että kartta on etukäteen saatavilla. Tekisikö tänään mieli haastaa itseään Sipoonkorven mäissä vai maistuisiko vauhdikkaampi rata jossain polkurikkaassa maastossa?
Toivomuslista
Mielestäni omatoimisuunnistuksessa on niin paljon hyviä puolia, että toivon sitä olevan tarjolla myös pandemian jälkeen. Ohessa omia toiveitani omatoimisuunnistuksen järjestäjille.
Kartan hankkiminen tulisi olla helppoa ja tulostusmahdollisuus madaltaa lähtökynnystä kummasti. Jos ajatellaan, että omatoimisuunnistus tulisi toimimaan perinteisiä kuntosuunnistustapahtumia täydentävänä palveluna, niin maksu voisi mielestäni olla osastoa “laita tilille kannatusmaksu” asioiden pitämiseksi yksinkertaisena.
Tuomon tapaan myös minä toivoisin, että kartat ja radat olisivat nähtävissä etukäteen. Miksei muutenkin voisi kuntosuunnistuksessa laittaa etukäteen nettiin näkyville ei-tulostuskelpoiset kartat? Seutua tuntematon saisi näin jonkinlaisen kuvan, että onko tarjolla fiiliksen mukaista suunnistusta. Kymmeniä vuosia harrastaneet toki tuntevat eri maastot sekä ratamestarit ja osaavat siitä päätellä, milloin on tarjolla pururataa ja milloin teknistä avokalliota. Mutta vähemmän harrastaneet joutuvat nyt ostamaan välillä sikaa säkissä.
Tulospalvelu ja GPS-reittien katselu tulisi myös olla aina tarjolla yhtään isommissa tapahtumissa. Reittien analysointi jälkikäteen on oleellinen osa lajia ja suuri osa tallentaa suorituksestaan GPS-jälkeä nykyisin. Reittihärvelin käyttäminen ratkaisee myös näppärästi edellä mainitun toiveen nähdä kartta ja radat ennen ostopäätöstä.
Lähtö ja maali tulisi merkata maastoon. Koska miksi ei? Tämä parantaa myös virtuaalisen tulospalvelun tarkkuutta. Rasteilla olisi hyvä olla oikeat liput tai vähintäänkin jotain, mikä selkeästi viittaa suunnistusrastiin. Jos kaikki merkitsevät rastit vähän omalla tavallaan, niin ekalla rastilla on helposti ihmeissään, että pitikö tällä kertaa hakea katseellaan sinistä kreppinauhaa, rastilippua vai jotain muuta. Rastien erilaiset merkkaustavat ovat aiheuttaneet pientä hämmennystä uudempien harrastajien joukossa.
Lopuksi
Suurimpia haasteita omatoimisuunnistuksessa on maksupuoli. Kuntorastit ovat merkittävä tulonlähde monelle seuralle ja omatoimisuunnistusta ei voi tarjota suurissa määrin pelkästään kannatusmaksuja toivoen. Toisaalta maksamisen tulisi olla helppoa ja jokaisen seuran ei kannata alkaa omia verkkokauppojaan virittelemään. Tämä kuulostaisi markkinalta, jossa liiton rakentama Rastilippu-palvelu voisi tarjota apua.
Toisaalta mielestäni omatoimisuunnistuksen tulisi toimia vain perinteistä kuntosuunnistusta täydentävänä palveluna, ei sen korvaajana. Tällöin myös maksupuoleen voisi suhtautua rennommin eikä tarvitsisi stressata niin paljon, jos samaa PDF:ää tulostettaisiinkin useammalle juoksijalle.
Seura voisi vaikka tarjota huhtikuusta lokakuuhun omatoimisuunnistuskartan per kuukausi. Tällöin syntyisi jo todella hyvin tarjontaa omatoimisuunnistukselle kisojen ja normaalien kuntosuunnistuksien lisäksi.