Tuhat olutta myöhemmin

Perjantai 21.12.2018 oli merkittävä päivä elämässäni, sillä kirjasin tällöin tuhannennen uniikin oluen Untappd-sovellukseen.

Untappd on palvelu, jonne merkitään juodut oluet. Samalla kirjataan halutessaan arvosanat, sijainnit ja muuta tietoa. Kaikki some-palveluiden perustoiminnot ovat myös läsnä: käyttäjillä on kavereita ja muiden kirjauksia voi kommentoida ja niin edelleen. Ihan hauska palvelu, jolla on hyvin rajattu fokus. Sen verran iloa Untappd on elämääni tuonut, että päätin tukea palvelua muutamalla eurolla, jolloin avautui myös mahdollisuus exportoida datat JSON- ja CSV-formaatissa. Seuraavassa hieman analyysia tästä tuhannen oluen matkastani.

Ensimmäinen kirjaamani olut oli jenkkiläisen Ballast Point -panimon Fathom India Pale Lager 15. maaliskuuta 2015. Viisisataa olutta tuli täyteen tammikuussa 2018, joten jonkinlaista loppukiriä kohti tonnikerhoa oli havaittavissa, kuten oheissa kuvassa näkyy:

Tuhannen oluen keskimääräinen alkoholin tilavuusprosentti oli 5,7 ja katkeruutta kuvaava IBU-arvo 42.

Kirjasin oluita 473:na eri päivänä, joista 224 päivänä juominen jäi yhteen bisseen – eli 47 prosenttisesti yhdelle lähteminen tarkoitti juuri sitä.

Oluiden luokittelusta ja eri tyylien välisistä eroista voisi väitellä loputtomiin, mutta Untappdin lajittelun perusteella eri tyylejä kertyi 123 erilaista. Vähemmän yllättäen valtaosa näistä oli IPA-tyylin oluita eri alaluokissaan:

Myönnetään, olen monta kertaa valinnut ns. varman oluen sijasta jonkun muun ihan vain siksi, että sai kirjattua uuden oluen. Toisaalta tämä on väkisinkin kannustanut maistelemaan itselleni vähemmän tuttuja oluttyylejä, kuten saison ja gose.

Suomalainen pienpanimobuumi näkyy selkeästi, sillä peräti 432 olutta oli suomalaiselta panimolta:

Hieman yllättäen Englanti kiri kolmanneksi, vaikka en omissa mielikuvissani pidä saarivaltiota pienpanimoiden saralla mitenkään erityisen merkittävänä tekijänä.

Viikonlopun ulkopuolella useimmiten kirjauksia tuli torstaisin:

Tiistain pieni osuus selittyy sillä, käyn silloin pelaamassa höntsäsalibandya ja muilla urheiluilla ei ole kiinteää aikaa viikottain.

Olut on maistunut alkuillasta:

Aamupäivän kirjaukset ovat polttareilta ja vastaavilta rymyreissuilta.

Aika monta olutta on tullut juotua myös alkuiltapäivästä. Yksi elämäni pienistä suurista iloista ovatkin kiirettömät lauantait: puolilta päivin kaupungilla kiertelyä, ehkä piipahdus levykaupassa ja laatuolut aikaisin iltapäivällä. Yllättävän monet baarit muuten avaavat lauantaisinkin vasta klo 15.

Vaikka toisin saattaisi äkkiseltään veikata, niin en koe olevani olut-snobi. Jonkinlainen ymmärrys eri tyyleistä ja perusasioista on olemassa, mutta ei kiinnostusta analysoida pieniä vivahde-eroja loputtomiin saati ahmia yksityiskohtaista tietoa olutfoorumeilta. Siksi 0-5 arvosteluskaala desimaaleineen on minulle aivan liian tarkka. Käytännössä jaan oluet kolmeen luokkaan:

• ”osta uudestaan”
• ”ok”, eli ei pahaa, mutta ei niin hyvääkään, että kannattaisi erityisesti painaa mieleen
• ”vältä”, eli älä osta uudestaan

Kun skaalaan omat arvosanani näin, niin jakauma näyttää seuraavalta:

Suurin osa oluista maistui hanasta tarjoiltuna:

Olutta tuli juotua 676:ssa eri paikassa kymmenessä eri maassa ja ylivoimaisesti suosituin venue oli lähibaarini Maltainen Riekko Aleksis Kiven kadulla. Juon olutta lähinnä baareissa, kotona bisse tulee korkattua silloin tällöin saunan jälkeen.

Tykkään käydä yhdellä tai kahdella bissellä. Samalla saatan lukea yksin kirjaa tai kirjoittaa, kuten vaikka tätä tekstiä juuri nyt. Muuten oluen juominen on ensisijaisesti sosiaalinen kokemus, eikä minulle varmaan olisi edes fyysisesti mahdollista juoda yksin kännejä. Vähän sama kuinka yksin saunoessa parit löylyt riittävät, mutta kaveriporukalla jaksaa saunoa aamuyöhön.

Loppujen lopuksi parhaimpia oluita ovatkin ne, jotka juodaan ystävien seurassa.