Tämän kesän maastopyöräilyreissu suuntautui viime vuoden tapaan Italiaan, tällä kertaa Rivieralle Finale Ligureen. 

Heti alkuun video reissulta kertyneistä GoPro- ja kännykkävideoista:

Finale Ligure on rantakohde, joka on vuosien mittaan noussut tietoisuuteen maastopyöräilijöiden parissa hienojen polkujen ja 24H di Finale -maastopyöräkilpailun myötä. 

Olimme jälleen matkassa heinäkuussa, mikä on off-seasonia paikallisille — miksi ajaa kuumimpaan vuodenaikaan, kun vuorilla voi ajaa lähes ympäri vuoden? Tämä kesä sattui vielä olemaan kuumin kesä Italiassa 136 vuoteen, joten hiki virtasi ja juomaa oli syytä olla repussa runsaasti.

Kuumuudesta huolimatta liikkeellä oli jonkin verran pyöräilijöitä, myös polkemassa ylämäkeen. Katukuvassa pyöräilijöitä ei kuitenkaan juuri näkynyt verrattuna Gardaan, jossa maastofillaria kulki kaduilla jatkuvasti.

Pyörät vuokrasimme Ultimate Bike Shopista, josta saimme alle Nukeproofin 160mm joustavat enduropyörät 50 euron päivähintaan. Tulipahan ajettua ensimmäistä kertaa pyörällä, minkä jousitus oli molemmista päistä RockShoxia. Pyörät olivat ihan ok, joskin jarrut ja vaihteet kaipasivat hieman säätöä.

Turistit Finale Liguressa tuntuivat olevan enimmäkseen italialaisia. Jonkin verran kuuli myös saksaa puhuttavan kaupungilla, mutta  esimerkiksi ruokalistat olivat vain italiaksi. Ruoasta puheenollen, mitään mieleenpainuvaa ei tullut syötyä, mutta tasaisen hyvää mättöä kuitenkin.

Kaupungissa näytti olevan paljon hotelleja Bike Hotel -leimalla, mikä varmistaa, että hotelli tarjoaa pyörille säilytys-, huolto- ja pesutilat. Meidän hotelli oli tällainen “pyörähotelli” ja respasta sai tilattua myös hotellin oman shuttle-bussin ylös vuorille. Viikonloppuna heillä ei ollut omaa shuttlea, mutta ystävällisesti järjestivät meille kyydit Finale Freeride -firmalta.

Gardan tapaan Finale Liguressakaan ei ole hissejä, vaan ylös mennään joko polkemalla tai shuttle-bussilla. Poljimme ylös yhtenä päivänä ja muutoin turvauduimme autokyytiin.

Finale Ligure MTB

Pääsimme ajamaan paljon aivan mahtavaa, hyvin rullaavaa single trackia. Siinä missä Gardalla ajoimme lähinnä vaelluspolkuja, niin Finalessa ajoimme varta vasten pyöräilyyn tehtyjä alamäkipätkiä. Kallistettua mutkaa, sopivan pientä hyppyriä ja muuta kivaa riitti ajettavaksi. Gardamaisia rock garden -rynkytyksiä sattui kohdalle vain vähän. Eli juuri sopivaa ajettavaa tällaiselle kolme vuotta sitten lajin aloittaneelle. 

Erääksi suosikkipoluksemme muodostui New Roller Coaster (alkuosa oli vissiin vanha Roller Coaster?), joka nimensä veroisesti tarjosi mahan pohjasta ottavia nopeita kumpuja ajettavaksi. Näitä alamäkipätkiä oli myös verrattain helppo seurata ilman karttaakin. 

Ensimmäisenä ajopäivänä kiipesimme polkien ylös, tarkoituksena etsiä 24h of Finale -kilpailun reitti. Äkkiä kävi kuitenkin selväksi, että ympäriinsä risteilevistä poluista oli todella vaikea saada selkoa kisaradasta. Palasimme toista kautta takaisin, joten tällä kertaa jäi ottamatta valokuva allekirjoittaneesta laskemassa kohti Välimerta.

Base Nato -polku alkoi hylätyltä jenkkien sotilastukikohdalta, jossa pääsi vähän jopa urban exploring -fiiliksiin. Alla kuva sisäänkäynnistä:

Finale Ligure, Nato Base

Reissu Finale Ligureen oli onnistunut. Ajo oli hyvää ja päivän päätteeksi pääsi rannalle juomaan mojitoa ja uimaan Välimereen.

On se alamäkeen ajaminen vaan hienointa tässä lajissa. Ensi vuoden reissu onkin jo suunnitelmissa, ajatuksissa olisi suunnata jonnekin, jossa pääsisi hissillä ylös. Ehkä Alpeille Ranskaan tai Sveitsiin?