Battlefield 3

Viime syksynä julkaistu Battlefield 3 on viimeisin osa ruotsalaisen DICE:n kehittämässä, moninpeliin keskittyvässä FPS-pelisarjassa. Ensimmäinen Battlefield-sarjan peli julkaistiin kutakuinkin 10 vuotta sitten. Homman ytimessä on aina ollut kahden joukkueen sotiminen laajassa ulkomaastossa ajoneuvojen kera. Aikakausi on vaihdellut toisesta maailmansodasta scifi-tulevaisuuteen, mutta pääidea on pysynyt vuodesta toiseen samana. 

Battlefieldiä julkaistiin pitkään ainostaan PC-alustalle, kunnes 2008 markkinoille tuli konsoleille suunnattu Battlefield: Bad Company, jossa oli myös ensimmäistä kertaa mukana jonkinlainen yksinpelikampanja. Bad Company 2 julkaistiin myös PC:lle, joskin konsolit olivat selkeästi ensisijainen alusta, jonka myötä myös PC-pelaajat joutuivat tyytymään alhaisempaan pelajaamäärään moninpelissä. 

Bad Company 2 oli – ja on edelleen – erinomainen peli. Se on omalla kohdallani ensimmäisen Modern Warfaren kanssa säväyttävimpiä moninpelejä konsoleille. Näiden kahden pelin parissa on tullut vietettyä valtaosa peliajasta viime vuosina.

Battlefield 3 on täysin avoimesti suunnattu suoraksi kilpailijaksi Activisionin Call of Duty -sarjan Modern Warfare 3 -pelille. Vuoden 2011 suurin taistelu pelimarkkinoilla olikin Activisionin MW3 vs EA:n BF3, eikä tässä väännössä dollareita säästelty markkinointibudjeteissa.

Vaikka DICE sanoisi mitä, niin käytännössähän Battlefield 3 on Bad Company 3. Moninpeliin hypätessä kaikki tuntuu kovin tutulta. Tämä ei sinällään haittaa, sillä Battlefieldien ydinpeli on edelleen täyttä rautaa. Tärkeintä on monipuolisuus, sillä eri hahmoluokat, ajoneuvot ja tuhotuvat rakennukset takaavat sen, että kahta samanlaista matsia ei tule vastaan. Vastaan tulee myös jatkuvasti battlefield momentseja: itse esimerkiksi onnistuin jyräämään tankilla pahaa aavistamattoman vihollisen – ajamalla läpi korkeasta kivimuurista, jonka takana tämä lymyili.

Kaiken kruunaa upea audiomaailma, jossa tankit kuulostavat oikeasti raskailta, räjähdykset vihlovat korvia ja täysi taisteluvarustus päällä juostessa puuskutus saa hengästymään kotisohvallakin.

Vaikka miten väitettäisiin PC-alustaa ensisijaiseksi, niin kyllähän markkinat määrääväät, että konsolien ehdoilla viime kädessä mennään. Kun yritetään miellyttää molempia leirejä, aiheutuu ongelmia. Pahin näistä on kenttäsuunnittelu.

Battlefield 3:ssa monet kentät ovat outoja väliinputoajia: 24 pelaajaa on liian vähän, mutta samalla PC-kansa valittaa, että 64 liian paljon. Bad Company 2:ssa kentät toimivat paremmin, koska ne olivat suunniteltu ensisijaisesti 24 pelaajalle. Mukaan on tullut myös ahtaita kaupunkikenttiä. Näissä taistelut jumittuvat monesti pariin käytävään, ympäristö ei juuri tuhoudu ja ajoneuvoja ei ole – on kuin pelaisi Modern Warfarea. Harvakseltaan annosteltuna nämä kaupunkisodat ovat ihan hauskojakin, mutta niitä tulee turhan usein vastaan mappikierrossa.

Yksi hämmästyttävä piirre on se, että moninpelissä ei ole vieläkään minkäänlaista tutoriaalia. Battlefieldissa kuitenkin tehdään paljon muutakin kuin vedetään kiväärin liipasimesta: korjataan ajoneuvoja, annetaan ensiapua, spotataan vihollisia, ajetaan tankeilla ja lennetään sekä helikoptereilla että lentokoneilla. Itsekin kynsin kylki edellä lentotukialuksen kantta, kun ensimmäisen kerran yritin lentää helikopterilla. Mieluiten ottaisi ekat tyypit kopterilla yksin harjoittelumoodissa kuin livenä kopteri täynnä tiimiläisiä.

Toinen outo juttu on, että oman sotilaan varustusta ei voi muokata matsien välissä. Kentän vaihtuessa joudut odottamaan aina pari minuuttia tekemättä mitään. Matsien välissä et myöskään voi vieläkään poistua pelistä, vaan joudut aina odottamaan seuraavan matsin alkua ennen kuin voit palata päävalikkoon. Call of Duty on hoitanut tämän osuuden pelistä paljon fiksummin.

Niin joo, onhan tässä yksinpelikin. Pelasin moninpeliä reilut 60 tuntia ennen yksinpelin testaamista. Häpeilemättä Modern Warfarea lainaileva, äkkikuolemilla kyllästetty ja paikoin räikeän huonosti suunniteltu putkijuoksu ei pidempää mainintaa ansaitsekaan.

Battlefield 3 on mainio peli, mutta en kuitenkaan jaksanut innostua siitä enää samalla tavalla kuin Bad Company 2:sta. Harmillista, että Battlefieldissä on lähdetty paikoin liiaksi matkimaan Call of Dutya sen sijaan, että olisi pyritty korostamaan omia vahvuuksia. Lisäksi pikkuhiljaa alkaa toivomaan seuraavan konsolisukupolven saapumista – ei niinkään parempien grafiikoiden toivossa, vaan jotta moninpelissä voisi rellestää suuremmalla porukalla konsoleillakin.