Kuten aikaisempinakin syksyinä, ovat tekijänoikeusjärjestöt jälleen vaatimassa hyvitysmaksujen laajentamista kännyköihin. Tänä vuonna kampanjoinnille on antamassa kasvonsa muun muassa Anssi Kela. MP3-soittimet kuuluvat hyvitysmaksun piiriin, joten tekijänoikeusjärjestöt eivät näe syytä, miksi maksua ei voisi kohdistaa myös kännyköihin. Vastaus ei kuitenkaan ole hyvitysmaksun laajentaminen, vaan koko maksun poistaminen.

Hyvitysmaksu tunnettiin aikoinaan nimellä kasettimaksu. Kyseessä on veroluontoinen maksu, jolla maksetaan oikeudesta yksityiseen kopiointiin. Maksu sisältyy muun muassa tyhjien CD- ja DVD-levyjen, MP3-soittimien ja tallentavien digiboksien myyntihintaan. Maksu koskee nimenomaan laillista kopiointia: piratismi tai muu laiton kopiointi ei liity maksuun tai sen perusteluihin mitenkään.

Sisällöntuottajille kuuluu oikeus saada korvaus heidän työstään. Korvauksia ei kuitenkaan tulisi kerätä tällaisilla epäoikeudenmukaisilla, veroluonteisilla maksuilla. On hyvin vaikea ymmärtää, miksi laillisesti ostamani musiikkialbumin kopioimisesta kännykkääni kuuluisi maksaa yhtään mitään kenellekään. Maksu ei edes ole mitenkään kohtuullinen, esimerkiksi tyhjien DVD-levyjen kohdalla maksu voi olla 1,5-kertainen itse tuotteen hintaan verrattuna! Ja vasta tämän päälle tulee arvonlisävero. 

Ehkä käsittämättömintä on tallentavien digiboksien sisältyminen maksun piiriin. Jos tallennan digiboksilla TV-ohjelman, jotta voisin katsoa sen minulle sopivaan aikaan myöhemmin, niin miksi minun tulisi maksaa tästä oikeudesta Anssi Kelalle?

Hyvitysmaksujen tuotot jäävät Suomeen, eli euroakaan ei mene ulkomaalaisille, joiden sisältöä kopioidaan eniten. Lisäksi potista vain noin 56 prosenttia menee oikeudenomistajille, loput menevät pääosin näiden etujärjestöille (Hyvitysmaksuvarojen jako 2010).

Ville Oksanen nostaa esille vastarinnan näkymättömyyden: kun vastapuolella on selkeä kampanja tunnettujen kulttuurivaikuttajien naamojen kera, on vastapuolella vain hajanainen joukko kansalaisia vailla organisointia. 

Hyvitysmaksu on menneisyyden jäänne, jota ei koskaan olisi pitänyt olla olemassakaan. Erityisen huonosti se sopeutuu nykymaailmaan, jossa sisältöä yhä harvemmin edes säilytetään päätelaitteissa. Olemme Spotifyn ja vastaavien palveluiden myötä matkalla maailmaan, jossa sisältö streamataan “pilvestä” tai sitä vuokrataan omistamisen sijasta. Tämä epäoikeudenmukainen, hyvitysmaksun nimellä kulkeva tulonsiirto korjaantuu vain luopumalla siitä kokonaan.

***

PS. Vaikka mainitsenkin Anssi Kelan nimeltä tässä kirjoituksessa, ei minulla ole mitään miestä vastaan. Päinvastoin, olen jo pitkään seurannut hänen blogiaan, jossa on säännöllisesti mielenkiintoisia ja hyvin perusteltuja kirjoituksia, niin musiikista kuin monesta muustakin aiheesta. Anssi mahtaa myös olla yksi niistä kolmesta ihmisestä maailmassa, jotka ovat internetissä julkisesti muuttaneet mielipidettään.  Suosittelen tsekkaamaan blogin.