Mass Effect 3

3.4.2012 - 00:05

Varoitus: teksti sisältää lieviä spoilereita.

BioWaren kehittämä, vuonna 2007 julkaistu ensimmäinen Mass Effect kolahti todella kovaa. Puutteistaan huolimatta peli ja sitä varten luotu moniulotteinen scifi-universumi imaisi täysillä mukaansa. 

Mass Effectin genreksi on sanottu action-RPG, mutta käytännössä vielä ensimmäisessä osassa olleet vähäiset tietokoneroolipelin piirteet on nekin karsittu pois matkan varrella. Sanoisin kyseessä olevan räiskintäpelin, jossa on paljon dialogia. Vaikka sarjassa ei juuri olekaan perinteisiä roolipelin elementtejä, kuten hahmon kehitystä ja tavaran keräämistä, niin Mass Effectissä pelataan roolia. Ei roolipelaamista vaan roolin pelaamista.

Mass Effect suunniteltiin jo alunperin trilogiaksi, jossa aikaisemmissa osissa tehdyt päätökset vaikuttavat peliin. Myös itse luodun hahmon ulkoasu siirtyy pelien välillä - joskin käsittämättömästi tämä bugasi Mass Effect 3:n julkaisuversiossa.

Pelisarjassa on monia ns. isoja valintoja, joista konkreettisimmat ovat vaikuttaneet siihen, onko jokin hahmoista joutunut kuolemaan. On kutkuttavaa ajatella, kuinka paljon keskustelua olisi jäänyt kuulematta eräältäkin hahmolta, joka olisi saattanut kuolla jo ensimmäisessä osassa päätöksestäni johtuen. 

Peliä varten tehdyn dialogin määrän täytyy olla valtava, ja siitä suuri osa on sellaista, jota monet pelaajat eivät kuule koskaan. Suuret budjetit mahdollistavat tällaista, sillä mitä enemmän peleissä on vapautta ja vaihtoehtoja, sitä kalliimpaa niiden tekeminen on. 

Parasta Mass Effecteissä on rakkaudella rakennettu universumi ja hahmojen väliset keskustelut, jotka  ovat parhaimmillaan kuin laadukkaasta scifi-sarjasta. Pelin hahmot ovat mielenkiintoisia ja dialogi heidän kanssa on paitsi mainiosti kirjoitettua, myös pääosin erinomaisesti ääninäyteltyä. Peli osaa myös nauraa itselleen. Kaikesta huokuu, että tekijät ovat rakastaneet luomaansa maailmaa.

Mass Effect esitteli uudenlaisen dialogi-systeemin, jossa ei valita sanantarkkoja vastauksia, vaan ikäänkuin sävyjä, joilla halutaan keskusteluun reagoida. Tämä mahtava idea teki keskusteluista entistä mielenkiintoisempia, koska pelaajan ei tarvitse kuunnella hahmon toistavan sanatarkasti tekstiä, jonka hän on itse juuri lukenut ruudulta. Sarjan edetessä myös keskustelujen aikainen ”kameratyöskentely” muuttui mielenkiintoisemmaksi. Toivottavasti tällaisesta keskustelusysteemistä tulisi alan standardi.

Hahmografiikka on varsinkin kasvojen osalta korkeaa tasoa, mikä tuo keskusteluun uuden ulottuvuuden, kun tunteiden ilmaisu onnistuu pelkästään ilmeillä. Grafiikka alkaa olemaan sillä tasolla, että tällainen on mahdollista uskottavasti. Päinvastoin kuin elokuvissa, tällaiset pienet asiat ovat peleissä vaikeita. Peleissä isot räjähdykset ovat halpoja ja helppoja, mutta ihmisen iholle meneminen on vaikeaa. 

Mass Effect -trilogia on nyt tullut päätökseensä. Sarjan viimeinen osa jatkaa tutun laadukkaalla linjalla, eikä peliohjainta malta laskea käsistään. Sävyltään peli on aikaisempaa synkempi. Vaikka itse pidin enemmän aikaisempien osien rennommasta tunnelmasta, niin täytyy myöntää, että eräänkin hahmon kuolinkohtaus oli niin hienosti toteutettu, että mieskyyneleet olivat lähellä. 

Minusta Mass Effectin pääjuoni ei ole koskaan ollut erityisen kiinnostava. En ole jatkanut pelaamista sen takia, että olisi pakko saada selville seuraava juonenkäänne galaksin kohtalossa. Sen sijaan minua on kiehtonut hahmot ja universumin eri rodut niiden välisine konflikteineen.

En varmaan hirveästi spoilaa, jos sanon, että Mass Effectin loppunäytös on hieman samaa sarjaa Lostin ja Battlestar Galactican kanssa. Kaikkiin kysymyksiin ei saada vastauksia. Netissä paljon meteliä aiheuttanutta loppua on myös kritisoitu siitä, että pelaajan aikaisemmat teot eivät vaikuta siihen tarpeeksi. 

Minustakin loppunäytös on jotenkin hätäisesti rakennettu ja lopputekstien jälkeinen kehotus ostaa ladattavaa lisäsisältöä vähintäänkin tökerö. Mielestäni valittajat keskittyvät kuitenkin liikaa viimeisen viiden minuutin kritisoimiseen, kun pelin loppunäytöksenä pitäisi ennemmin ajatella kolmososaa kokonaisuutena. Siinä kyllä tuntuvat aikaisemmat päätökset ja uusia kipeitä valintoja joudutaan tekemään.

Vaikka osaltaan ymmärränkin kaiken valituksen pelin lopetuksesta, niin silti hommasta tulee mieleen itkevä Lost-fani, jota korpeaa ensimmäisen kauden toisessa episodissa vilahtanut jääkarhu, joka ei koskaan saanut aukotonta selitystä.

Kaiken kaikkiaan Mass Effect -trilogia on ainutlaatuinen kokonaisuus pelihistoriassa ja toivoa sopii, että pääsemme vielä joskus uudestaan seikkailemaan sen esittelemässä universumissa.