Halo: Reach
Xbox 360:n yksinoikeuspeleistä Halo-sarja on ehdottomasti suurin ja hypetetyin. 10 vuoden ja viiden pelin jälkeen sarjan alkuperäinen kehittäjä Bungie jättää Halo-universumin Halo: Reach -pelin merkeissä.
Yksinpelin kampanja on ihan hyvä: pieni tasapaksuus vaivaa, mutta onneksi tällä kertaa ei sorruta edellisten osien tapaan copy-paste -käytävien raivaamiseen. Haloille tyypilliset dynaamiset taistelut toimivat paremmin kuin koskaan. Ainoastaan kauempaan tulevaan tulitukseen viholliset eivät usein osaa reagoida kovinkaan fiksusti. Itseäni rasittivat tietyt taistelut, joissa joutui useampaan otteeseen etsimään aseita, kun edellisistä oli ammukset upotettu vihollisiin - ei järin haastavaa, mutta sitäkin puuduttavampaa. Ehkä en vain osannut käyttää aseitani oikein.
Sinällään kampanja on vanhaa tuttua Haloa. Ehkä muistini pettää, mutta 10 vuoden takaiseen ensimmäiseen Haloon verrattuna meininki on hämmentävän samankaltaista. Toisaalta, eipä FPS-genre muutenkaan ole juuri uusia innovaatioita esitellyt viime vuosina.
En ole pelannut aikaisempien Halojen moninpeliä hirveästi, mutta tälläkin puolella on lähinnä hiottu aikaisempaa pelikokemusta suurien uudistusten sijasta. Toisaalta moninpelissä pienetkin muutokset korostuvat, koska useasti peliaikaa kertyy kymmeniä tunteja.
Moninpelin takia Haloja ostetaan ja kieltämättä viimeistellyltä kaikki vaikuttaa. Teknisesti homma toimii ja on helppo uskoa, että monia asioita on hienosäädetty hartaudella kohdilleen. Tekniikan osalta ainut suurempi ongelma näyttäisi olevan peliseuran haku matsien välillä, joka tuntuu kestävän usein turhankin kauan. Omasta pelaamisesta näkee todella tarkkaa statistiikkaa bungie.netissä, josta saisivat muutkin pelintekijät ottaa mallia.
Jokin kuitenkin mättää, sillä itselläni ei ole paljoakaan kertynyt pelitunteja moninpelin parissa ensimmäisten päivien jälkeen.
Suurimmat ongelmat moninpelissä liittyvät mielestäni playlisteihin ja pelikenttiin. Playlistejä on liian vähän. Itseäni kiinnostaa tavoitteelliset pelimuodot, kuten lipunryöstö. Tavoitteellisille pelimuodoille on oma playlist, mutta se sisältää kaikkiaan 16 eri pelimuotoa, jolloin joutuu väkisinkin pelaamaan myös sellaisia pelimuotoja, jotka eivät itseäni kiinnostaisi. Esimerkiksi Call of Duty -sarjassa homma on hoidettu fiksummin: jos haluat pelata lipunryöstöä, niin sille on oma playlist, jossa pelataan vain tätä pelimuotoa.
Toinen ongelma liittyy kenttiin. Pelissä on monia FORGE-editorilla tehtyjä, palikkamaisia ja vanhanaikaisen näköisiä kenttiä. Nämä eivät olisi niin suuri ongelma, jos niiden osuus ei olisi kenttäkierrossa niin suuri. Itse olen joutunut pelaamaan varmaan puolet matseista näissä kentissä, mikä on liikaa omalla sietokyvylle.
Kolmas iso puute on ryssitty Firefight-pelimuoto, eli Halon versio viime aikoina yleistyneestä selviytymismoodista, jossa taistellaan kavereiden kanssa loputtomia AI-vihollisaaltoja vastaan. Paitsi että tässä vihollisia ei tule loputtomasti, jolloin häviää koko pelimuodon idea epätoivoisesta taistelusta ylivoimaista vihollista vastaan. Tähän on onneksi luvattu päivityksiä tulevaisuudessa, joten annetaan Bungielle vielä mahdollisuus korjata asia.
Kaikenkaikkiaan Reach on peli, josta yritän tykätä, mutta jokin vaan jää puuttumaan. Ehkä se johtuu noista playlisteistä tai vanhanaikaisista kentistä. Tai ehkä minulle vain kolahtavat paremman tukevammin tosimaailmassa kiinni olevat military-shooterit.