Suuret levy-yhtiöt oppivat kantapään kautta, lukuisien kalliiden ja turhien DRM-virityksien jälkeen, että on parasta myydä musiikki ilman suojauksia, jolloin asiakkaat saavat itse päättää, mitä päätelaitteita käyttävät kuuntelemiseen.

On ollut tuskallista seurata, kuinka elokuvateollisuus ja kirjakaupat tuntuvat tekevän samat virheet kuin musiikkimaailma. Rajoitetaan sisällön käyttöä kopiosuojauksilla ja yritetään sitoa asiakkaat tiettyyn palveluun tai päätelaitteeseen.

Toisaalta aivan viime vuodet ovat osoittaneet, että ihmiset alkavat olemaan valmiita vuokraamaan sisältöä sen omistamisen sijasta. Tällöin myöskään tiettyyn palveluun sitominen ei ole niin suuri ongelma, koska palveluiden ideana on, että mediasisältö on pilvessä. Esimerkiksi Spotify on musiikkipalvelu, jossa kympin kuukausimaksulla saa kuunnella rajattomasti musiikkia todella laajasta kokoelmasta. Kun musiikki on kuunneltavissa millä tahansa tietokoneella sekä mobiililaitteilla, ei normikuuntelijalla ole enää mitään tarvetta omistaa MP3-tiedostoa biisistä.

Lasken Spotifyn toimintamallin samaan sarjaan muiden vuokrausmallien kanssa, vaikka Spotifyssa on käytössä harvinaisempi - mutta musiikkimaailmassa yleistyvä - malli, jossa yhtä maksua vastaan on kuunneltavissa palvelun koko musiikkikatalogi. Monissa muissa palveluissa käyttäjä maksaa yksittäisten nimikkeiden vuokraamisesta, esimerkiksi elokuvista. Yhdistävä tekijä on kuitenkin se, että sisältö striimataan pilvestä käyttäjälle.

Elokuvat, TV-sarjat ja kirjat eroavat musiikista siinä, että ne ovat yleensä aika kertakäyttöistä tavaraa. Kuinka monta romaania olet lukenut moneen otteeseen? Oletko katsonut jonkun TV-sarjan useasti? Tämän vuoksi en oikein usko, että Spotifyn tyylinen all-you-can-eat -malli yleistyisi muualla kuin musiikin jakelussa.

Vuokraamisessa - kuten muussakin digijakelussa - hinnoittelu on tärkeässä roolissa. Jos TV-sarjan tuotantokauden vuokraaminen maksaa kaksi kertaa enemmän kuin DVD-boksi Anttilassa, niin eihän kukaan silloin halua vuokrata.

Elokuvaa tai kirjaa en aio digimuodossa ostaa ennen kuin sisältö tarjotaan standardissa formaatissa, jolloin voin varmistua, että ne ovat 10 vuoden päästäkin katsottavissa/luettavissa. Sen sijaan olisin saman tien valmis maksamaan kohtuullisen hinnan näiden vuokraamisesta, vaikka se vaatisikin minua käyttämään tietyn valmistajan päätelaitetta. Käsittääkseni mikään suurempi toimija ei tarjoa e-kirjojen vuokraamista. Miksi näin? Jos elokuvia vuokrataan, niin miksei kirjojakin?

Menneeseen maailmaan jumittuneet, maakohtaiset tekijänoikeudet lisäävät vielä omat mutkansa digitaalisen jakelun yleistymiseen. Odotan edelleen, että pääsisin vuokraamaan TV-sarjojen jaksoja iTunes Storesta. Jenkeissä tämä on ollut mahdollista vuodesta 2008, kenties 2015 mennessä Suomessakin?